Lääkehoidot tulisi sisällyttää osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ohjausta, jotta niiden valtakunnallinen ohjaus tehostuisi. Tämä on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi, kun lääkehoidon ohjausta ja rahoitusta uudistetaan. Tavoite on kirjattu myös uuteen hallitusohjelmaan.
Lääkehuoltoa alettiin uudistaa pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituskaudella, ja työtä jatkettiin osana Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmaa vuosina 2019–2023 . Lääkeasioita lähti kehittämään koordinaatioryhmä ja sen alaisuudessa kolme eri jaosta: tiedonhallinnan jaos, apteekkijaos ja ohjaus- ja rahoitusjaos. Työ on saamassa jatkoa myös uudessa hallitusohjelmassa.
Lääkeasioiden uudistuksen ohjaus- ja rahoitusjaoksen puheenjohtajana toimi lääkkeiden hintalautakunnan Hilan johtaja Lauri Pelkonen. Työryhmä jakoi lääkehoidon ohjauksen ja rahoituksen kehittämisen neljään osakokonaisuuteen, jotka on käyty yksityiskohtaisesti läpi loppuraportissa.
Valtakunnallisen ohjauksen vahvistamisella tuetaan sellaisia lääkehoitoja ja palveluita, jotka mahdollistavat yhdenvertaisen, vaikuttavan ja kohtuuhintaisen hoidon suomalaisille. Ne edistävät hyvinvointia, työ- ja toimintakyvyn säilyttämistä ja omatoimista selviytymistä.
”Kun työ aloitettiin, parlamentaarisessa työryhmässä keskusteltiin monikanavarahoituksesta. Sote-uudistusta ei ollut eikä myöskään EU:n HTA-asetusta. Nämä kaikki valmistuivat jaoksen työn aikana”, Pelkonen toteaa.
EU:n HTA eli Health Technology Assessment tarkoittaa terveydenhuollon menetelmien arviointia.
”Parlamentaarisen työryhmän näkemyksen mukaan lääkekorvausjärjestelmän valtion rahoitusosuus siirrettäisiin hyvinvointialueille ja Kelan toimeenpano säilyisi nykyisellään. Tämä linjaus otettiin jaoston työn lähtökohdaksi. Se oli edellisen hallituksen poliittinen linjaus. Uudessa hallitusohjelmassa ei oteta kantaa lääkehoitojen monikanavarahoitukseen”, Pelkonen kertoo.
Pelkonen toteaa, että ehdotuksen mukaan lääkkeiden arvioinnissa avo- ja laitoshoidon lääkkeitä koskevia periaatteita ja menettelyjä tulisi lähentää ja yhdenmukaistaa. Hallitusohjelma sisältää tätä koskevan kirjauksen: yhtenäistetään ja uudistetaan avo- ja laitoshoidon osalta lääkkeiden käyttöönottoon liittyvät arviointiprosessit ja -kriteerit, jotta ne olisivat yhtenäiset riippumatta lääkkeen annostelumuodosta.
Uudistusta valmisteltaessa tulisi ottaa huomioon EU:n HTA-asetuksen vaikutukset arviointitoimintaan sekä lääkekorvausjärjestelmän ehdollista korvattavuutta koskevan määräaikaisen sääntelyn uudistaminen. Ehdollinen korvattavuus on Suomessa käytössä oleva riskinjakomalli.
Jotta taloudellisesti kestävä lääkehoidon rahoitus voidaan varmistaa, uusien teknologioiden arviointia ja hankintamenettelyjä tulee kehittää ja vahvistaa, lääkkeiden elinkaarta hyödyntää nykyistä tehokkaammin ja vähähyötyisten sekä ei-kustannusvaikuttaviksi osoittautuneiden lääkkeiden käytöstä tulee voida luopua hallitusti. Tämä on tarpeen tilanteissa, joissa uusia valmisteita otetaan korvattavuuden piiriin, mutta näytön kehittyessä ne eivät osoittaudu odotusten mukaisiksi.
”Meidän pitää varmistaa, että markkina on terve ja kilpailu on reilua”, Pelkonen sanoo.
Kun lääkkeiden hintakilpailua edistetään ja muutostarpeita arvioidaan, siinä ei saisi keskittyä vain nykyisen järjestelmän yksittäisten asioiden muokkaamiseen. Huolellisesti pitäisi arvioida toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia lääkkeiden saatavuuteen.
”Lääkkeiden saatavuudessa Suomen tilanne on kaikesta huolimatta ihan hyvä ottaen huomioon, että apteekit pystyvät toimittamaan valtaosan resepteistä samalla kertaa. On totta, että Fimealle tehdyt lääkkeiden saatavuushäiriöilmoitukset ovat kasvaneet merkittävästi, mutta yleensä lääkettä tarvitsevat ovat saaneet tarvitsemansa lääkkeen esimerkiksi saamalla toisen samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävän valmisteen”, Pelkonen kertoo.
Euroopan lääkevirasto EMA on muuttanut prosesseja niin, että lääkkeitä tulee Euroopan markkinoille yhä rajallisemmalla tutkimusnäytöllä ja yhä useammin ne ovat pienen potilasryhmän lääkkeitä, mikä haastaa hintaviranomaisten työtä Suomessakin.
Pelkosen mukaan yhä kalliimmista lääkehoidoista tehdään päätöksiä aikaisempaa rajallisemmalla näytöllä. Siksi käyttöön on otettu riskinjakosopimukset, joissa tasataan uuden lääkkeen käyttöönotosta aiheutuvaa taloudellista riskiä yhteiskunnan ja lääkeyritysten kesken. Tilannetta arvioidaan uudelleen, kun lääkkeen terveyshyödyistä saadaan käytön lisäksi muuta työtä.
”Järjestelmän kautta on saatu aikaisempaa nopeammin uusia lääkkeitä niittä tarvitsevien käyttöön, mutta hinta on ollut läpinäkyvyyden heikkeneminen”, Pelkonen toteaa.
Lääkeasioiden uudistuksen tavoitteena on uudistaa lääkehuollon kokonaisuutta pitkäjänteisesti ja työ ulottuu useammalle hallituskaudelle. Tavoitteena on parantaa lääkehuollon kustannustehokkuutta niin, että lääkitysturvallisuus ja neuvonta sekä palvelujen sujuvuus, saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.
Uudistuksen jatkuvuutta painotti myös koordinaatioryhmä yhteenvetomuistiossaan:
”Lääkeasioiden uudistusta on välttämätöntä jatkaa seuraavilla hallituskausilla, jotta varmistetaan lääkkeiden järkevä ja kustannusvaikuttava käyttö samalla varmistaen yhteiskunnan rajallisten resurssin riittävyys.”
Suomalaisen terveydenhuollon tosielämän tutkimuksen data on kattavaa ja korkeatasoista. Samalla tavalla korkeatasoista dataa on myös Ruotsissa.
Terveydenhuollon datan hyödyntämisen keskeinen haaste on se, kuinka data voidaan yhdenmukaistaa eri sairaaloiden ja eri maiden välillä.
Sairaaloiden tietoaltaista saadaan hyvin monipuolista tietoa kliinikoiden työn tueksi. Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) Porvoon sairaalan keuhkosairauksien ylilääkäri Heikki Ekroos esitteli Medaffconin EMMA-asiakastilaisuudessa tutkimuksia, jotka on tehty HUSin tietoallasdatan pohjalta.