Multippeli myelooma potilaiden epidemiologiset piirteet ja kokonaiselossaoloaika Suomessa – valtakunnallinen tosielämän tietoon perustuva tutkimus

Multippeli myelooma (MM) on verisyöpä, jossa epänormaalit heterogeeniset B-solupopulaatiot luuytimessä tuottavat liikaa monoklonaalisia immunoglobuliineja aiheuttaen elin- ja kudosvaurioita. MM on yksi yleisimpiä verisyöpätyyppejä lymfooman jälkeen, ja sen osuus kaikista syövistä on 1 % ja kaikista verisyövistä 10 %. MM-taudin ilmaantuvuus kasvaa maailmanlaajuisesti, Suomessa noin 5–7 henkilöä 100 000 henkilöä kohden sairastuu vuosittain. MM on erityisen yleinen vanhemmissa ikäluokissa, mediaani-iän diagnoosivaiheessa ollessa 65–70 vuotta.

Nykyinen käsitys MM-potilaiden epidemiologisesta tilanteesta on Suomessa puutteellinen, sillä tosielämän tietoon perustuvaa tutkimusta kliinisestä käytännöstä ei ole kattavasti saatavilla. Tässä valtakunnallisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa käytettiin useita tietolähteitä tosielämän epidemiologisten piirteiden ja hoitotulosten selvittämiseksi potilailla, joiden MM diagnoosi ja taudin hoito ajoittui vuosiin 2005–2016. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata MM-potilaiden piirteet diagnoosihetkellä (ikä, sukupuoli, oheissairastavuus) ja arvioida vuotuinen ilmaantuvuus sekä kokonaiselossaoloaika. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin kantasolusiirtojen käyttötiheyden ja kokonaiselossaoloajan aikakehitystä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Takedan kanssa.

Analyysiin sisällytettiin 3851 aikuista potilasta, jotka saivat MM diagnoosin ja jotka täyttivät kaikki tutkimuksen sisäänottokriteerit. Keskimääräinen myelooman ilmaantuvuus oli 6/100 000 henkilöä kohden, ikävakioidun ilmaantuvuuden ollessa 3/100 000 henkilöä kohden, lisäksi oli todettavissa pientä kasvua seurannan aikana. Autologisen kantasolusiirron (ASCT) saaneiden potilaiden osuus kasvoi vuosina 2005–2015 17 prosentista 30 prosenttiin. Suurin osa alle 65-vuotiaista potilaista sai ASCT-hoitoa (60,5 %), kun taas vain 8,7 % 65-vuotiaista tai vanhemmista potilaista saivat ASCT-hoitoa. Kokonaiselossaoloaika piteni vuosista 2005–2010 (mediaani 3,44 vuotta) vuosiin 2011–2016 (mediaani 3,89 vuotta), kuolleisuusriskin laskiessa 4 %:n vuositasolla 2005–2016. Tähän kehitykseen liittyi ASCT-hoitojen lisääntynyt käyttö ja yleistyminen vanhemmissa ikäluokissa. Samantasoisen tai jopa paremman elossaoloennusteen saavuttaminen heikompien potilaiden kohdalla osoittaa suhteellista parannusta MM-potilaiden hoidossa.